Nyt se on ohi, odotus, raskaus. Vähän on haikee olokin vaikkakin aivan ihanaa että kaikki on hyvin ja terve poika maailmassa.
Marraskuussa jouduin alkamaan pisstämään insuliinia pahentuneen raskausdiabeteksen takia. Ja siitä sitten ravasinkin kerta viikkoon äitiyspolilla ultrassa ja seurannassa. Vauva oli koko ajan ihan normaalin kokoinen mutta jo heti alkuun kerrottiin että raskaus ei saa mennä yhtään yli-aikaiseksi. Ja koska tytötkään eivät ole ajallaan syntyneet, arvasin että käynnistykseen menee.
Perjantaina 29.11 mulle annettiin aika 9.12 ja käskettiin ottaa hammasharja mukaan. Siinä sitten oli 4 arkipäivää aikaa saada asiat järjestyksiin, huoh. Pikkasen meinasi alkaa jännitämään, yhtään hyvää kertomusta en käynnistämisestä kuullut, joten ajatukse oli sekavat. En myöskään halunnut kovin monelle kertoa sairaalan lähdöstä, oli siinä stressiä muutenkin.
Raskausarpien kanssa olin taloudellinen ;) yhtään uutta en hankkinut! Vanhat vain venyi :D Eipä siinä maha oli edessä, perinteinen poika-vauva-maha.
Ei ollut juurkaan tiellä.
9.12 maanantaina menin äitiyspolille, lääkäri kertoi vaihtoehdot. Ja alkoi tutkimaan. Vauvan vointi oli ok ja painoarvio oli 3255-3400g, vettä oli vähän kuten viikkojen mukaan olikin, 38+6. Kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja kohdunsuu auki parille sormelle. Mulle laitettiin ballongi. Ballongi on kuulemma vanha tapa kypsyttää kohdunsuuta, siitä vain on luovuttu kun on tullut lääkkeitä. Mulle lääkkeellinen käynnistys ei ollut ensimmäinen vaihtoehto koska takana on yksi sektio. Ballongi on sormen paksuisen letkun päässä oleva silikonipallo joka täytetään vedellä noin golf-pallon kokoinen. Lääkäri vie ballongin kohdunsuun ja vauvan pään väliin ja täyttää sen. Sieltä sitten roikkuu kuin häntä konsanaan, tarkoituksena siis ärsyttää, kypsyttää kohdunsuuta jotta voidaan puhkaista kalvot. Tuntuu oudolta, itellä ei kamalan pahalta, kohtalotovereilla tuntui enemmänkin.
10.12 tiistaina pääsin ekana lääkärille, poisti ballongin ja totesi ettei mitään ole tapahtunut. Kohdunkaulaa 2,5cm ja nippanappa 3sormelle auki. Lääkäri oli sitä mieltä että kotiin ja ensi maanantaina (16.12) takaisin. Sanoin että ei käy, en ilman vauvaa lähde. Lääkäri sitten konsultoi johtavaa lääkäriä, joka käski antaa cytoteccia. Cytotecci on siis jokin mahahaavalääke jonka sivuvaikutuksena on kohdun supistelu. Sain puolikkaan. Lääkkeen vaarana on niin kovat supistukset että kohtu repeää, etenkin kun taustalla on sektio. Lääkkeen otosta n. 4 tunnin päästä alkoi supistelemaan ja verinen vuoto (joka on normaalia) En saanut enempää lääkkeitä sille päivää. Illan supisteli, loppui kun menin nukkumaan.
11.12. keskiviikko Aamulla lääkärille, joka sanoo taas että kotiin. En suostunut edelleenkään. Sanoi sitten annetaan lisää cytoteccia, kokeili kohdunsuun, joka oli 2,5cm ja kohdunsuu reilusti kolmelle sormelle auki. Sain päivän aikana 3krt puolikkaan cytotecin, 4 tunnin välein. Päivän aikana alkoi hyvinn supistelemaan. Illalla alkoi hermostuttamaan. Pyysin päästä toisen lääkärin puheille, päivystävä lääkäri ehtikin käymmään. Hän rauhoitti mieltäni sillä että hänen mielestään seuraava askel oli se että torstai aamuna synnytyssaliin, kalvot puhki ja oksitosiinitippaan. Illan aikana supistukset jatkui kohtuu säännöllisinä. Illan aikana ne myös alkoivat olemaan enemmän tuntuvia. 2 1:00 neuloin vielä maanantaina aloitetut sukat loppuun 21:30 pyysin yöhoitajalta särkylääkettä ja menin kuumaan suihkuun. Söin iltapaa ja alkoi tuntumaan melkoisesti. 23:00 pyysin yökköä tekemään sisätutkimuksen ja tulos oli että kanava kadonnut ja 4cm auki--> synnytyssaliin!! Soitin Tonille ja pakkasin tavarat. Kävelin ite synnytyssaliin.
12.12. torstai Salissa oli aivan mahtava kätilö, Toni tuli. Kätilö teki laittoi tipan, mulle piti tiputtaa glukoosia koko synnytyksen ajan diabeteksen takia sekä antibiottia koska mulla oli streptokokki. Kätilö teki sisätutkimuksen ja kertoi että 6cm auki, tilataan anestasialääkäri laittamaan epiduraali. Lääkäri tulikin tosi pian. Lääkäri oli taitava ja epiduraali meni kerrasta oikein ja alkoi vielä vaikuttamaan todella pian.
Sitten alkoikin pitkä yö. Kätilö käskikin meidät nukkumaan, torkuttiin sitten miehen kanssa siinä. Kolmen aikana alkoi tuntumaan pahalta, vauvan pään asento oli muuttunua, sain raaka puudutetta suoraan epiduraaliin, helpotti. Kuuden aikaan tuli kätilöharjoittelija ja kertoi että epäilivät mulla olevan niin paljon pissaa että siksi synnytys pysähtyi. Katetroitiin ja pissaa tulikin paljon. Tämän jälkeen alkoi oikeesti supisteleen, kuitenkin edelleen siedettävissä määrin. Seitsemältä soitin kelloa että nyt pitää jotain tehdä. Vauva olikin asemissa ja pää tuntui heti. Kolme ponnistusta ja poika oli pihalla! Ponnistusvaiheen kesto 5min. Poika oli hyvän värinen ja saatiinkiin siinä tunti köllötellä. Yksi tikki laitettiin, verta menetin runsaasti 1200ml ja epäiltiin jo että joudun kaavintaan. Istukka kuitenkin syntyi ehjänä, tippaan sitten laitettiin nesteytys. Poika siis syntyi 7:22 3490g ja 50cm. Vähän hän oli sitten kylmä mutta lämpeni kyllä kapaloissa ja myöhemmin osastolla ihokontaktissa.
Synnytys siis käyntiin lähdettyään oli helppo. Oma vointi on hyvä, tietenkin univelka, matala hemoglobiini, menetetty veri vähän huokasuttaa, mutta eiköhän se tästä. Lauantaina 14.12. päästiin kotiin, pojan biliorubiiniarvo on koholla joten huomenna pitää mennä lasten päivystykseen ottamaan pojalta verinäyte. Muuten hän on "hyvä vauva" mikä oli lastenlääkärin kommentti tarkastuksen jälkeen!
Sairaalareissusta jäi kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset, osastolla 11 jossa olin oli mahtavia naisia. Meillä oli hauskaa kun odoteltiin kuka seuraavaksi lähtee. Henkilökunta oli pääsääntöisesti mukavaa, sitä yhtä lääkäriä lukuunottamatta! Keskiviikkona ravasin päivällä pitkiä käytäviä, jospa siitä olisi ollut apua. :)
Käynnistyssukat!
Maanantaina näytti tältä
keskiviikkona tältä!
Lankana ihana cascaden heritage ja puikkoina 2,75 hiilikuituiset todella loistavat jutut!
Muutaman tunnin ikäisenä.
Ekana päivänä
1vrk vanhana
2vrk
Kotona <3
Isoin sisko
Uusi isosisko
-Suvi-
